Vanhat esineet

Vanhat tavarat on lähellä mun sydäntä. Vanhoja tavaroita on kertynyt kirppareilta, mutta suurin osa tavaroista on sukulaisilta saatuja. Mä niin rakastan miettiä mitä kaikkea esineet ovat nähneet ja kokeneet. Voi kun ne osaisi puhua ja kertoa kaiken. Olen kuitenkin miettinyt ja päättänyt luopua osasta tavaroista, vaikka minulla niihin onkin tunnearvoa. Ei kaikkea voi säilyttää kuitenkaan. Postauksen idea saikin alkunsa siitä kun kuvailin muita vanhoja tavaroita myyntiin. Onko täällä muita vanhojen tavaroiden hamstraajia? Laittakaa ihmeessä kommenttia jos haluatte jatkossa lisää tälläisiä postauksia. 😊 Tässä postauksessa ei ole rakkaimmat eikä todellakaan ainuut arteet. 😉

Korin tarkkaa ikää ei ole tiedossa. Kori on mummoni Helmi nimisen tädin kori joka on kuollut jo kymmeniä vuosia sitten. Mummo ainakin muisteli, että kori oli ollut olemassa jo silloin kun hän oli lapsi tai teini-iässä. Meillä kori on ollut eteisessä koristeena. Korin sisällä säilytän vanhoja tavaroita joita en tohdi heittää pois, kuten kengät joita mummoni käytti lapsena. 

Meillä on muutama vanha kastelukannu, mutta tämä on ainoa jossa on suutin tallella. Hyvä vanha kannu joka ajaa asiansa! Kannu on peräisin mummoni lapsuuden kodista. Meillä on yksi pienempi vanha kastelukannu jossa valitettavasti pohja on täynnä ruostetta. Voisikohan sitä käyttää johonkin? Voisihan siihen istuttaa kasvin tai kukan.

Tämä on ehkä isoin aarre mistä en suostu luopumaan ikinä! Essu joka on peräisin äidin isän äidin äidiltä. En tiedä kirjoitetaanko tuo litania yhteen vai erikseen. Muistan aina kun oma isoisoäitini käytti tätä essua tiskatessaan ja ruokaa laittaessa. En koskaan nuoruudessani tiennyt, että essu on peräisin hänen äidiltään. Tätä essua on myös lainattu monet kerrat pääsiäisenä mulle kun oon lapsena mennyt virpomaan noita-akkana. Essu on iästään huolimattaan aivan ihanan pehmeetä ja ohutta kangasta ja hyvin säilynyt. 

Keltainen kulho on myös isoisoäitini vanha ja kulho tuntuu aivan erilaiselle muoville kun nykyaikaiset kulhot. Kulho on paljon paljon nuorempi kuin essu, mutta ehdottomasti paras kulho mitä mulla on. Kulho tuntuu niin hyvälle muoville ja on lähes moitteettomassa kunnossa. Aina kun leivon käytän väistämättä tätä kulhoa joka tuo mieleen rakkaan isoisoäidin ja hänen tekemät herkut.

Nää pöntöt on meidän autotallin hyllyllä koristeena. Nämäkin ovat peräisin mummoni veljeltä. Ei ehkä vanhimmat esineet, mutta kyllä nää on ihanat näin naisenkin silmään.