Mä somessa

Moikka! Selatessani blogini sisältöä aloin miettimään millaisen kuvan haluan antaa itsestäni teille, mahdollisimman aidon tietysti. Sosiaalisessa mediassa on mahdollista rajata mitä haluaa tai ei halua näyttää muille ihmisille. Aiemmin teinkin postauksen miksi bloggaan anonyyminä. Haluan antaa itsestäni realistisen kuvan someen enkä halua peitellä huonoja päiviä. Aiemmin eräässä postauksessani kirjoitin että "Oon huomannu et musta tykätään enemmän kun en puhu omista negatiivisista asioista". Blogiin en halua valehdella enkä kaunistella asioita. Haluan olla rehellinen itselleni ja teille. Blogia perustaessani en uskonut postauksien olevan näin synkkiä, mutta tällä hetkellä en elä elämäni onnellisinta aikaa. Ajattelin postauksien olevan täynnä iloa ja positiivisuutta.

Tää blogi on ollut paikka johon oon voinut kertoa sen hetken fiiliksistä ja ilmaista asioita jotka eivät välttämättä suusta ulos asti tule. Harmi ettei mun iloinen ja menevä puoli ole päässyt esiintymään blogissa paljon. Kyllä sen aika tulee heti kun elämä muuttuu takaisin raiteilleen ja saan asiat ja itseni kuntoon. Nyt blogissani on esiintynyt enemmän se ei niin iloinen minä. Hyvät ja vaikeat ajat ovat kumminkin osa elämää. Tuntuu hyvältä olla välillä se heikko eikä aina se joka jaksaa ja hymyilee.

Kuvat jotka lisään someen haluan olevan selviä, haluan kuitenkin pysyvä anonyyminä myös kuvien osalta. En halua jakaa kuvia tiskeistä, pyykki kasoista ja muista sotkuisista asioista. Harvemmin kyllä somessa tulee kuvia vastaan sotkuisista asunnoista ja viemättä jääneestä roskapussista. Kuvissa haluan tuoda parhaita puolia esiin. Mun mielestä kuvat kertovat kuitenkin enemmän kun tuhat sanaa.

Millainen teidän some-minä on?

Parempaan päin

Heippa!
Oon blogissa kertonut hieman mun irtisanoutumisesta ja psykologi käynneistä. Lopetin psykologilla käynnit enkä oikein tiedä oliko se oikea ratkaisu. Nyt kuitenkin mun mieliala on paljon aurinkoisempi. Tuntuu että kaikki asiat alkaa menee parempaan suuntaan mutta tosi hitaasti ja välillä takapakkia ottaen. Pääsääntösesti olo on kevyempi pään sisällä. Aurinkoiset ilmat on myös ilahduttanu mun päiviä.

Yksin ollessa kaikki stressi ja ikävät asiat  vaivaavat eniten. Mies tekee pitkiä päiviä ja näen hänet vaan käytännössä nukkumassa. Illat siis on aikaa miettiä kaikkea yksin ja pyöriä sängyssä. Mielessä on pyörinyt parisuhde, raha, ystävät, perhe ja paino. Tuntuu että joka päivä stressaan samoja asioita. Onneksi olen opinnut unohtamaan murheen ja stressin ettei mee koko päivä murehtiessa. Mun ajatukset saa muualle ystävät, tekeminen ja musiikki. Oon yrittänyt jakaa miehelleni enemmän kaikkia tunteita. Oon helpottunut ajatuksesta että kaikki palaset loksahtaa aikanaan kohdalleen. Toivon ja luotan parempaan huomiseen.

Miten teidän kesä on alkanut?

Paras omenapiirakka

Moikka!
Tänään tein pitkästä aikaa omenapiirakkaa. Oi kun se on vaan niin hyvää! Onneks omenapiirakka sopii niin arkeen kuin juhlaan.

  Omenapiirakka

Raaka-aineet:

150 g pehmeää voita

1,5dl sokeria

2 kananmunaa

2,5dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl maitoa

Päälle 

2-3 omenaa

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

Valmistus:

• Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen
• Sekoita kaikki ainekset keskenään
• Voitele piirakkavuoka
• Laita taikina vuokaa ja leikkaa omenoista viipaleita ja asettele ne taikinan päälle
• Lopuksi ripottele kaneli ja vaniljasokeri ja paista n.30 minuuttia. 

Sukupuoliroolit suhteessamme

Perinteiset sukupuoliroolit ovat monessa asiassa jo romuttuneet. Meillä kuitenkin jotkut roolit pitävät paikkansa ja jotkut taas eivät yhtään. Me tehdään kummatkin se mitä osataan. Mun mielestä on niin ihanaa että nykyään ei ole selviä sukupuolirooleja miehillä ja naisilla. Se mikä olet sukupuoleltasi ei saisi sanella mitä kotihommia sinun kuuluisi tehdä sen takia että olet nainen tai mies. 

Mies hoitaa autojen korjaukset, pesemiset ja tankkauksen. Kyllä mäkin voin joskus autoa imuroida ja puunata sisältä, mutta muut hommat jätän suosilla miehen hoidettavaksi. En osaa eikä mulla riitä kiinnostusta ruveta opettelemaan edes miten vaihdetaan rengas. Kiroon edellistä lausetta joku päivä kun olen puhjenneen renkaan kanssa jossakin kaukana ja etin youtubesta videoita miten vaihtaa auton rengas. 

Minä teen ruuat, leivon ja hoidan kauppalappujen kirjoituksen. Kaupassa käynti ja maksaminen jaottuu kummallekkin tasapuolisesti. Useen käymme yhdessä pari kertaa kuukaudessa isoilla ostoksilla jolloin ostetaan pakastin täyteen ruokaa ja täytetään shamppoo ja pesuaine varastot. Mies ei tiedä oikein ikinä mitä meillä on ruokakaapissa ja mitä ei. 

Mies vaihtaa lamput ja tyhjentää tuhkat takasta. Myös lumityöt talvisin ja nurmikon leikkaus kesäisin kuuluu pääasiassa miehen tehtäväksi. Mä olen elänyt veljien kanssa eikä mun ikinä oo tarvinnu lunta kolata tai leikkaa nurmikkoa. Itseasiassa en oo ikinä ajanut nurmikkoa koska isä on aina pelännyt että telon jotenkin itteni siinä. 

Mä oon aina osallistunut polttopuiden tekoon. Tosin mä en huido kirveen kanssa, koska se varmasti tekisi sellaista tuhoa joten turvaudun klapikoneeseen. Ei uskois että oon istunu polviin asti olevassa lumihangessa kirveen,tulitikkujen ja ison puunrungon kanssa ja sain jopa nuotionki aikaseksi. Oikeestaan joka vuotinen polttopuiden teko on ihan kivaa tulee samalla ulkoiltua ja oltua yhdessä. Nyt olemme tehneet tulevien talvien polttopuita.  

Siivoominen kuuluu meille molemmille. Minä teen enemmän sen takia kun mies on pitkät päivät töissä ja mulla nyt sattuu olemaan enemmän aikaa. Mun siivoominen on perusteellisempaa kuin miehen. Monesti ärsyttää kun mies ei siivoa niin kuin mä haluaisin. Meidän tiskikone hajosi ja nyt pitäis ostaa uusi. En kyllä osaa kaivata tiskikonetta kun emme pesseet sillä kuin pari hassua kertaa. 

Miten teidän sukupuoliroolit menee teidän suhteessa vai onko niitä olemassa?