Viikonloppuna pelasimme juomapeliä ystävien kanssa jossa piti keksiä mitä ei ikinä ole tehnyt. Näitä listatessa oli hieman vaikea keksiä mitä kaikkea ei ole tehnyt. En kuitenkaan halunnut listata ihan perinteisiä "en ole koskaan saanut sakkoja" tyylisiä asioita. Toivottavasti tykkäätte ja käykäähän kurkkaamaan instagramista suppusuuu :)
En ole koskaan
... tehnyt juustokakkua
... katsonut Temptation Islandia
... rikkonut vihaisena mitään
... ollut oikeassa työhaastattelussa
... ollut ihastunut varattuu mieheen
... ollut sairaalassa yötä
... lasketellut
... en ole käynyt Burger Kingissä
... pyörtynyt. En osaa kuvitella edes miltä se tuntuu
... ollut tyytyväinen vartalooni
... himoinnut kavereiden kumppaneita
... maksanut puhelin laskuani itse. Onneksi äiti on olemassa
... ollut kolarissa
... ottanut tatuointia, ehkä joku päivä ;)
... sytyttäny rakettia. En pelkää rakettien ääntä ollenkaan. Pelkään kaikkea tuleen liittyvää ja mahdollista tulipaloa
Mitä kaikkea te ette ole tehneet? :)
keskiviikko 27. syyskuuta 2017
tiistai 26. syyskuuta 2017
Yksi suurimmista peloistani
Pelko voi joskus kasvaa niin isoksi, että sen kanssa on vaikea elää ja sitä on vaikea käsitellä. Itse olin valmis kestämään vaikka minkälaista kipua ennen kuin varasin ajan hammaslääkäriin. Kamalaa kun hammasta särkee niin kovaa, mutta pelko on silti isompi kuin kipu.
Lapsena julkisen puolen hammaslääkärini oli todella suora suustaan ja ehkä hieman kovakouranenkin hoitaessaan hampaitani. Ikinä mikään ei ollut hyvin ja aina hän ihmetteli että kuinka noin nuorella ja kauniilla nuorella neidolla voi suu näyttää tällaiselle. Hoito tuntui tosi kovakouraselle ja arvostelu oli inhottavaa. Hammaslääkärin puheista sain aina sellaisen kuvan, että kaikki hampaani ovat mätiä. Lisänä pelkoa kivusta aiheutti kun puudutuspiikki ei tehonnut kunnolla. Monesti vasta puutuminen alkoi kesken hoidon ja kotiin lähtiessä alue oli täysin puutunut. Kävin siis useasti paikkauttamassa hampaitani ilman puudutusta. Mietin mitä järkeä puudutuksessa oli jos se tepsi vasta hammaslääkäristä lähtiessä.
Vaikka itselläni on korkea kipukynnys, joskus luulin tulevani hulluksi kivusta mitä hoitolan penkissä joutui kestämään. Ainahan sieltä sai lähteä kotiin itkemään oli sitten tarkastus tai hampaan revintä. Pikku hiljaa aloin vähentämään käyntejä. Tiesin jo peruuttavani seuraavat aikani. Hammaslääkäristä alkoi tulla kammo ja sellainen paikka mihin mennään vain kun on aivan pakko.
Muistan ensimmäisen käynnin uudella hammaslääkärillä. Menin huoneeseen kättelimme ja kerroin hänelle hammaslääkäri pelosta ja kuinka olen vältellyt hoitoon hakeutumista. Hän otti silmälasit pois ja katsoi mua vähän hymyillen. Menin tietty hämilleen ja sanoin "mua pelottaa tosi paljon". Tämän jälkeen hän komensi minut penkkiin istumaan. Pelkoani ei otettu millään tavalla huomioon eikä siitä enää puhuttu mitään. Minua ei kuunneltu yhtään.
Ensimmäiset vuoteni kävin julkisessa hammashoidossa. Äitini ei ollut tyytyväinen hoitoon ja ajat varattiin jatkossa yksityiselle. Palasin vuosien jälkeen julkiselle puolelle, koska se oli lähempänä kouluani. Enää ei tarvinnut äidin tai isän lähteä töistä viemään minua toiselle paikkakunnalle vaan pääsin itse koulusta kävellen hammaslääkäriin.
Lapsena julkisen puolen hammaslääkärini oli todella suora suustaan ja ehkä hieman kovakouranenkin hoitaessaan hampaitani. Ikinä mikään ei ollut hyvin ja aina hän ihmetteli että kuinka noin nuorella ja kauniilla nuorella neidolla voi suu näyttää tällaiselle. Hoito tuntui tosi kovakouraselle ja arvostelu oli inhottavaa. Hammaslääkärin puheista sain aina sellaisen kuvan, että kaikki hampaani ovat mätiä. Lisänä pelkoa kivusta aiheutti kun puudutuspiikki ei tehonnut kunnolla. Monesti vasta puutuminen alkoi kesken hoidon ja kotiin lähtiessä alue oli täysin puutunut. Kävin siis useasti paikkauttamassa hampaitani ilman puudutusta. Mietin mitä järkeä puudutuksessa oli jos se tepsi vasta hammaslääkäristä lähtiessä.
Vaikka itselläni on korkea kipukynnys, joskus luulin tulevani hulluksi kivusta mitä hoitolan penkissä joutui kestämään. Ainahan sieltä sai lähteä kotiin itkemään oli sitten tarkastus tai hampaan revintä. Pikku hiljaa aloin vähentämään käyntejä. Tiesin jo peruuttavani seuraavat aikani. Hammaslääkäristä alkoi tulla kammo ja sellainen paikka mihin mennään vain kun on aivan pakko.
Aikaa vieri enkä käynyt hammaslääkärissä edes tarkastuksessa. Tiesin etteivät hampaani ole kunnossa ja samalla pelkäsin sitä valitusta kun en ole käynyt hoidattamassa hampaitani. Rohkasin itseni ennen täysi-ikäiseksi tulemista varaamaan ajan tarkastukseen. Entinen hammaslääkärini oli jäänyt eläkkeelle ja aika varattiin toiselle hammaslääkärille. Hän oli vähän vanhempi mies. Ajattelin ettei tämä voisi mennä paljon pahemmaksi ja annoin hänelle mahdollisuuden.
Muistan ensimmäisen käynnin uudella hammaslääkärillä. Menin huoneeseen kättelimme ja kerroin hänelle hammaslääkäri pelosta ja kuinka olen vältellyt hoitoon hakeutumista. Hän otti silmälasit pois ja katsoi mua vähän hymyillen. Menin tietty hämilleen ja sanoin "mua pelottaa tosi paljon". Tämän jälkeen hän komensi minut penkkiin istumaan. Pelkoani ei otettu millään tavalla huomioon eikä siitä enää puhuttu mitään. Minua ei kuunneltu yhtään.
Kun tuli paikkauksien aika uudelle hammaslääkärille ne menivät paremmin verrattuna edellisiin käynteihin. Pelko kivusta pieneni. Aloin luottamaan häneen vaikka hän ei piitannut yhtään pelostani.
Erään hampaan poistossa hän ei saanut hampaan juuria irti vaan minut passitettiin sairaalaan jossa leukaluuta hieman porataan, että hampaan juuret saadaan pois.Hammaslääkärini kertoi mitä pitää tehdä ennen ja jälkeen operaation ja miten se etenee. Hän pelotteli minut pahan päiväisesti jotta melkein mielummin kuolin kun menin leikkaukseen.
Erään hampaan poistossa hän ei saanut hampaan juuria irti vaan minut passitettiin sairaalaan jossa leukaluuta hieman porataan, että hampaan juuret saadaan pois.Hammaslääkärini kertoi mitä pitää tehdä ennen ja jälkeen operaation ja miten se etenee. Hän pelotteli minut pahan päiväisesti jotta melkein mielummin kuolin kun menin leikkaukseen.
Sairaalaan menessä olin todella hermostunut ja odottaessani mietin hammaslääkärin sanoja. Hammaslääkäri oli kuvaillut kuinka minut sidotaan pöytään käsistä sekä pään ja kaulan ympärille vedetään nahkainen remmi kireälle ettei pää pompi ja pyöri kun leuka luuta porataan. Hän sanoi että kivun voi tuntea ja veren tuleminen voi olla armotonta. Voitte kuvitella vaan fiilikset odotustilan tuolilla.
Operaatio tehtiin puudutuksessa ja ainoastaan yksi puudutus piikki sattui. Siinä makasin silmät kiinni tuntematta mitään kipua. Välillä kuulin pienen murenemis äänen kuitenkaan tuntematta kipua.Yhtäkkiä lääkäri sanoi että operaatio on ohi. Olin aivan hämillään ja kysyin että miten voi olla jo valmista ja onko siellä tikit jo ja missä se veri ja kipu on. Se helpotuksen tunne oli niin IHANA! Kun oli kaavaillut koko operaation aivan toisenlaiseksi mitä se oikeasti oli.
Voin heittämällä sanoa että en ole ikinä normaali hammaslääkärissä päässyt niin pienellä kivulla ja nopeasti. Yksi piikki vain sattui hetken ja operaatio oli muutenkin nopea. Naurattaa jälkeenpäin kuinka pelkäsin aivan turhaan. Tämän jälkeen kävin hammaslääkärilläni viimeiset kerrat. Sen jälkeen päätin ettei hän ikinä tule koskemaan hampaitani. Aloin välttelemään hammaslääkäriä enemmän kun koskaan ikinä.
Voin heittämällä sanoa että en ole ikinä normaali hammaslääkärissä päässyt niin pienellä kivulla ja nopeasti. Yksi piikki vain sattui hetken ja operaatio oli muutenkin nopea. Naurattaa jälkeenpäin kuinka pelkäsin aivan turhaan. Tämän jälkeen kävin hammaslääkärilläni viimeiset kerrat. Sen jälkeen päätin ettei hän ikinä tule koskemaan hampaitani. Aloin välttelemään hammaslääkäriä enemmän kun koskaan ikinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)