Toinen adventtisunnuntai

Viime sunnuntaina ei tullut postaus ajallaan mutta laitetaan se näin nolosti paljon myöhässä.

Olen huomannut ihmisillä olevan erilaisia rutiineita joulun suhteen. Jotkut ovat kotona perheen kesken, tapaa sukulaisiaan tai ovat yksinään tai lähtevät jopa ulkomaille. Olen tottunut viettämään joulut perheen kesken. Välillä olemme viettäneet yhdessä joulua serkkujen ja mummojen ja pappojen kanssa. Nykyään vietän joulua vain oman perheen kesken.Viime joulu oli erilainen koska vietimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa joulua yhdessä. <3 Tänä vuonna emme juhli joulua yhdessä kuitenkaan.

Aamulla emme nuku pitkään vaan heräämme joulu ohjelmille ja minä menen jo aikaisin vanhemmilleni. Katselemme telkkaria yökkärit päällä myöhään kunnes pukeudumme ja laittaudumme asiallisiin vaatteisiin. Joulu vaatteisiimme ei kuulu epäsiistit vaatteet. Tykkäämme pukeutua hieman parempiin vaatteisiin. Autan äitiä valmistamaan viimeisiä ruokia aamupäivän aikana. Jouluuni kuuluu myös joululaulut joita soitetaan ja lauletaan yhdessä. Katsomme aina joulurauhan julistuksen yhdessä. Meillä oli tapana katsoa se aina isoisoäidin kanssa joka joulu. Toivon että tämä perinne tulee jatkumaan minulla ja minun tulevilla lapsilla.

Ennen ruokailua käymme hautausmaalla yhdessä muistelemassa ajasta ikuisuuteen siirtyneitä sukulaisia ja jätämme kynttilän haudoille. Hautausmaa on niin kaunis illalla kun pimeys saapuu. Joskus tekisi mieli viedä kynttilä sellaisellekkin haudalle jossa ei ole yhtäkään kynttilää. Vierailu hautausmaalla on rauhoittava. Hautausmaan jälkeen tapana on viedä serkuillemme lahjat ja toivottaa hyvät joulut ja sen jälkeen palata kotiin.

Illan tultua syömme täyttävän aterian yhdessä yleensä kynttilöiden valossa. Kukaan ei silloin käytä puhelimia tai keskity mihinkään muuhun kuin syömiseen ja keskusteluun. Meidän ruokapöytää ei korista kinkku vaan tarjolla on kaikkea muuta hyvää syötävää. Suurin osa perheestämme on kasvissyöjiä. Lapsena opimme siihen että joulupukki tulee ruuan jälkeen lahjojen kanssa. Nykyäänkin jaamme lahjat ruuan jälkeen. Itseasiassa olen ostanut jo melkein kaikki lahjat. Ihme että kerkisin ja olen jopa tyytyväinen lahjoihin. Ei tullut kiireessä ostettua ihan mitä sattuu.

Jouluumme ei kuulu sauna, alkoholi eikä riisipuuro. Sauna ja riisipuuro kuuluvat monen jouluun mutta minulle ne eivät ole osa joulua. Riisipuuroa emme syö lähinnä sen takia kun kukaan ei pidä sen mausta. Olen onnekas etten ole ikinä joutunut katsomaan minkäänlaista ryyppäämistä jouluna. Minun jouluuni ei alkoholi kuulu millään tavalla.

Yleensä ilta menee ihmetellessä lahjoja ja katsellessa viimeisiä joulu ohjelmia. Myöhään illalla olen tullut omaan kotiin nukkumaan ja hakenut seuraavana päivänä lahjat vanhemmilta ja mennyt syömään edellisen päivän ruokia. <3

Millaisia rutiineja teillä on? :)

Ensimmäinen adventtisunnuntai

En voi uskoa että on ensimmäinen adventtisunnuntai! Aika mennyt hurjan nopeaa ja jouluunkaan ei kauheasti ole aikaa. Tarkoitukseni oli tehdä joulukalenteri blogiin. Onneksi huomasin ettei aika olisi riittänyt millään kaikkiin postauksiin. Päätin kuitenkin julkaista joka sunnuntai uuden jouluaiheisen postauksen tänne. 

Tänään aloitin joululahjojen oston hitaasti ja pienin liikkein. Oon kyllä huono keksimään lahjoja ja useesti juoksen viimeisinä päivinä ympäri kauppoja ja ostan mitä sattuu. Tänään jonottaessani kassalle väkijoukossa mietin onko joulu nykyään vain antamisen ja saamisen juhla vai onko sillä nykypäivänä sen suurempaa merkitystä.

Joulu ei ole minulle niin tärkeä, että alan suunnittelemaan sitä jo monia kuukausia aikaisemmin. Välillä jopa hieman ihmetyttää kuinka aikaisin kauppoihin tulee joulukalenterit ja koristeet. Jos sellaisia ostaisin monta kuukautta aiemmin tuskin edes muistaisin niiden olemassa oloa joulukuussa. Pidän silti joulusta paljon ja se on minulle tärkeä omalla tavalla. Joulu intoilija en kuitenkaan ole mutta mielummin vietän joulun kotona kuin töissä.

Jouluuni kuuluu perhe, lahjat, musiikki ja ruoka. Pidän paljon joulun tuomasta rauhallisesta tunnelmasta, valoista, kuusen tuoksusta ja hautausmaalla palavista kynttilöistä. Joulussa on ihanaa kun saa vaan olla eikä ole kiire mihinkään. Itse en aina osaa oikein rentoutua ja rauhottua. Jouluna onneksi saa luvan kanssa vaan olla ja syödä. Joulut vietän vanhempieni luona perheen kesken.

Joka joulu toivon että voisi mennä ajassa takaisin. Siihen hetkeen kun eräs läheiseni oli elossa. Vietin hänen kanssaan jokaisen joulun syntymästäni lähtien. Nyt voin vain sytyttää kynttilän ja lähettää terveiset taivaaseen. Hänen kuolemansa jälkeen joulut eivät ole olleet enään jouluja samalla tavalla. Tuntuu kuin joulun merkitys minulle olisi lähtenyt hänen mukanaan. Toivon että asia muuttuisi ajan kanssa. Hänen pois nukkumisen jälkeen joulut ovat olleet hieman vaikeaa aikaa perheelleni, mutta asiasta ei puhuta.

Joululla ei ole suurta merkitystä minulle uskonnollisesti. Äitini ja veljeni kuuluvat kirkkoon minun lisäksi. Perheemme ei ole kovin uskonnollisia ja sen takia pienenä en edes tiennyt mikä joulun oikea tarkoitus on ja miksi kaikki eivät sitä vietä. Ymmärsin vasta paljon myöhemmin miksi joulua vietetään. Usein ihmettelin miksi jotkut lapset saivat piirrellä kuvis tunneilla joulukorttien sijaan kortteja missä on kukkasia ym. En ollut lapsena päiväkodissa enkä esikoulussa joten en ikinä päässyt joulujuhliin näkemään joulukuvaelmaa.

Tässä joulukuussa aion ottaa itselleni aikaa ja rauhoittua. Yritän olla stressaamatta kaikkea jouluun liittyvää. Nauttia hetkistä jolloin maa on valkea ja lumen peitossa. Kuunnella ja soittaa joululauluja. Aivan pakko katsoa Tonttu Toljanteria ja polttaa kynttilöitä.

Millaisia ajatuksia teillä on joulusta? :) Ihanaa joulun odotusta kaikille! <3

Mun vapaa lauantai

Olin suunnittelut jo aiemmin, että lauantaina en tee mitään ylimääräistä enkä pode krapulaa. Olen ollut armottoman stressin ja kiireen keskellä enkä ole yhtään kerinnyt hoitamaan kotia enkä oikeestaan tekemään mitään ylimääräistä. Meikkaaminen ja hiusten laittoki alkaa olemaan vieras käsite. Aamulla äkkiä vain sutasee nutturan ja hieman kulmaväriä.

Aamulla heräsin 9.00. Kuitenkin melkein tunnin pyörin sängyssä ja selasin puhelinta. Oikeastaan en päässyt sängystä ylös kun mies oli kietoutunut muhun ja sanoi nukkuvansa hetken jos vaan pysyn vieressä. Koitin selailla netistä uusia farkkuja. Hyvin harvat farkut istuu mulle hyvin. Etenkin polvista alaspäin farkut jäävät ihme mytyille eikä yhtään istu.

Viimein kun pääsin sängystä ylös aloimme oitis siivoon ja vähän järjestelemään tavaroita jotka eivät olleet löytäneet paikalleen muuton jälkeen. Muutama taulu ja naulakko löysi paikkansa seinältä. Myös keittiö sai uuden maton. Kun olemme muuttaneet pienemmästä isompaan asuntoon olen huomannut että vanhat matot ovat turhan pieniä tänne. Olen jo netistä selaillut olkkariin uutta isoa mattoa, mutta mieleistä ei oo tullut vastaan. Tuntien siivoomisen jälkeen oli ihana heittäytyä sohvalle makaamaan.

Hetken huilattua aloin meikkaamaan ja lähdettiin ruokaostoksille. Kotiin saavuttuamme aloimme tekemään sytykkeitä vanulapuista. En ollut ennen tehnyt sytykkeitä ja ajattelin näidenki olevan iso töisiä onneks niin ei ollut. Olisi tarkoitus tehdä sytykkeitä lisää sukulaisille joululahjaksi ja pakata ne jotenkin sievästi.

Jotenkin kaikki syöminen keskittyy mulla vasta iltapäivään tai jopa iltaan. Tänään syötiin niinkin terveellistä ruokaa kuin hamppareita. Ei oikein ollut tajunnut syödä mitään taas koko päivänä ja mukamas ne oli helppo ja nopea tehä. Äskön laitoin saunan lämpenemään ja koitin uusia sytykkeitä. Aika mukavastihan ne paloi. Saunan jälkeen voisi mennä nukkumaan kun väsy painaa niin paljon. Nää vapaa päivät menee aivan liian nopeasti ja huomenna saa palata töiden pariin.

Tonnikalapasteija

Innoistun kiireen lomassa pitkästä aikaa tekemään jotain erilaista iltapalaksi. Sanon sitä itse tonnikalapasteijaksi. Ostin ensimmäistä kertaa ikinä Lidlistä lehtitaikinaa joka oli rullalla ja rullan avattuaan taikina oli melkein pellin kokoinen. Oli kylllä nopea tehdä valmiiksi kaulitusta taikinasta.

Tonnikalapasteija

Raaka-aineet

1,5 dl riisiä

puolikas liemikuutio

noin puoli purkkia tonnikalaa

lehtitaikinaa (Lidlin taikinaa oli noin 275g)

kananmuna

Valmistus 

• Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen
• Keitä riisi pakkauksen ohjeiden mukaan ja lisää sekaan liemikuutio. 
• Valuta tonnikalasta öljy
• Kun riisi on valmis lisää sekaan puolikas kananmuna ja sekoita (voit käyttää loppua kananmunaa myöhemmin voiteluun)
• Lisää riisin sekaan myös tonnikala. Jos olet tottunut käyttämään suolaa tai se ei maistu miltään lisää suolaa.
• Minulla taikina oli valmiiksi kaulittu jos kuitenkin käytät muuta taikinaa kauli se noin ½ cm vahvuiseksi
• Levitä täyte pohjataikinan päälle puoleen väliin asti.
• Käännä toinen puoli täytteen päälle kanneksi.
• Lopuksi painele haarukalla taikinan saumat kiinni ja pistele haarukalla pintaan reikiä.
• Voitele munalla ja paista noin 30 minuuttia tai kunnes pinta on sopivan värinen

Millainen olen

Perjantai 13, eikä mitään erikoista tapahtunut. Luonteeltani olen pessimisti. Kerkisin jo tämänkin päivän miettimään valmiiksi mitä voisi mennä pieleen. Yllätykseksi ei oikein mitään edes tapahtunut. Ainoastaan mieheni sai lasia sormeensa jouduin ottamaan sen pois pinseteillä. Pessimistinä on helppo pehmentää tulevia pettymyksiä kun niihin varautuu jo ajoissa. En tiedä miksi, mutta mietin aina vaan kaiken menevän huonosti. Innostun välillä asioista ja hetken kykenen ajatellemaan kaiken menevän hyvin. Sisälläni alkaa soimaan ääni mitä jos kaikki menee jotenkin pieleen ja alan varautumaan oitis pahimpaan. Haluaisin haaveilla ja unelmoida ja elää pilvi linnassa. Musta sellaiseen ei kuitenkaan ole.

Pidän huonot ajatukset itselläni enkä jaa niitä muille. Oikeastaan olenkin iloinen ja puhelias. Rakastan nauramista, läpän heittoa ja hymyjä muiden kasvoilla. Useasti nauran räkätän vatsa kipeänä. Nauramisesta saan niin hyvän fiiliksen ja energiaa! Yksi naurukohtaus voi pelastaa koko päivän.

Olen hyvin utelias. Kyselen aina asioita joista en tiedä, haluan tutustua uusiin asioihin. Olen kiinnostunut läheisteni voinnista ja heidän kuulumisistaan. Suurin osa kavereistani ovat olleet ujoja kunnes jää on murtunut välillämme. Monet ovat sanoneet minun puheliaisuuden helpottavan tutustumista ja ujouden voittamisesta. En kuitenkaan ole porukassa se äänekkäin tyyppi. Osaan olla hiljaa ja kuunnella. Mielestäni osaan hyvin samaistua läheisteni huoliin ja murheisiin. Mietin paljon miltä muista tuntuu ja mitä kaikkea he joutuvat käymään läpi.

Jos saisin päättää en olisi varmaan ikinä kotona. Viihdyn hyvin kodin ulkopuolella ja olen aina valmis lähtemään. Joskus olen lähtenyt matkallekki vain parin päivän varotus ajalla. Rakastan ajella autolla ja ihastella maisemia. Joskus käyn ajelemassa alueella jossa on vanhoja taloja, on kiva miettiä millaisia tarinoita paikoilla on. Ajeleminen ja lenkkeily on mulle tapa jotenkin unohtaa kaikki hetkeksi ja elää vain hetkessä. On monta kaupunkia jossa olen käynyt, mutta enemmän niitä jossa en ole käynyt. Uskomatonta etten ole käynyt Raumalla. Haluan joskus käydä Raumalla ja nähdä ne vanhat kadut ja talot. Vaikka rakastan menemistä, koti on paikka johon haluan nukkumaan ja rentoutumaan. Rakastan kodin sisustamista ja haluan kodin tuntuvan todella kodilta.

Musiikki ja leipominen ovat lähellä sydäntäni. Oikeastaan teininä vihasin kokkaamista ja leipomista yli kaiken. En ikinä joutunut kotona tekemään ruokaa. Kun ylä-asteella tuli kotitalouden tunnit vihasin niitä yli kaiken ja päätin etten ikinä enään halua mitään tälläistä opiskella. Kuinkas ollakkaan. Olen ollut tähän astisessa elämässä muutamassa keittiö alan yrityksessä töissä ja ne ovat olleet parhaita työpaikkoja missä olen ollut ikinä.

En pidä romantiikasta enkä yllätyksistä. Vuosien varrella romantiikka on menettänyt merkityksen elämästäni. Yllätyksistä en tykkää koska niitä ei voi tietää etukäteen :D En näytä tunteitani helposti enkä enää osaa puhua "syvällisiä". En luota ihmisiin tarpeeksi. Olen huomannut että suru muuttuu minulla vihaksi. Silloin en tunne surua, tunnen vain vihaa ja vitutusta suoraan sanoen. Olen ehkä hieman välillä pelästynyt näitä tunteita. Olen koittanut ymmärtää ja miettiä miksi saamatta vastausta. Onko kellään kokemusta tästä?

Mansikka & vaniljakreemi pitko

Nyt ovat jääneet kyllä kokkailut ja leipomiset kiireen takia. Eilen päätin tehdä pitkästä aika pullaa. On niissä iso työ, mutta on ne hyviä! Käytin hillona vadelma ja mansikka hilloa, kyllä sopii. Unohdin ottaa eri vaiheista kuvia ois voinu auttaa vähän tossa selittämisessä.

Pullapitko 

(ohjeestä tulee kuusi pitkoa)

Raaka-aineet

n. 3,5 dl maitoa

n.35g hiivaa

puoli ruokalusikallista suolaa

0,3 ruoka lusikallista kaardemummaa

1,5 dl sokeria

1 kananmuna

100g voita

n.900g jauhoja

170 g vaniljakreemijauhetta

paiston kestävää hilloa

kananmunaa voiteluun

raesokeria 

Pullataikinan valmistus

• Mittaa astiaan maito ja lämmitä se käden lämpöiseksi. 
• Liuota hiiva maidon sekaan. 
• Lisää suola ja kaardemumma. Lopuksi sujauta sokeri,jauhot ja kananmuna alustaen hyvin. 
• Sulata voi ja lisää taikinan joukkoon ja sekoita.
• Laita liina päälle ja anna nousta 10 minuuttia.

Pitkojen valmistus

• Leikkaa taikinasta 250g pullia ja pyöritä ne palleroiksi. 
• Kaulitse pallerosta noin 20cm x 15 cm levy
• Sekoita vanilja kreemi ja anna hetki tekeytyä. Muistaakseni laitoin noin 5dl vettä jauheen sekaan.
• Pursota vanilja kreemi kaulitun taikinan reunoihin pisimmälle reunalle. Jätä kuitenkin reunaan väliä jotta taikinan voi kääntää kreemin päälle. Raunat sisälle jolloin täyte on piilossa
• Käännä koko pitko pellille leivinpaperin päälle ylösalaisin jotta saumat jäävät alas piiloon
• Kohota pullia uunissa 40 asteessa ja suihki välillä vettä pullien päälle
• Paina kohonneen pullan keskustaa jotta tulevat täytteet mahtuvat siihen. Voitele kananmunalla ja laita reunoille raesokeria ja pursota keskelle hilloa sekä kreemiä
• Paista pullat 175 asteessa 20 minuuttia
• Lisäsin jäähtyneen pullan päälle sulatettua valkosuklaata hieman

Kuulumisia

Viikot ovat kuluneet nopeaa. Joka päivä tuntuu olevan kiire ja kotona kerkiää vain käymään nukkumassa. Olemme miettineet uuden talon uutta sisustusta, hoitanut talon asioita ja ehkä hieman ostanut uusia tavaroita. Talo on saamassa hieman ehostusta. Maalaamme seinät uudelleen ja seinät ovat saaneet vähän uutta tapettia. Polttopuitakin on saanut tehdä tulevaa talvea varten. Olen myös lenkkeillyt ja saunonut paljon. Illat alkaa olemaan jo aika pimeitä joten on saanut kaivaa kynttilöitä esiin. Riesaksi on tullut kova päänsärky josta kärsin lähes joka päivä. Voisinkin seuraavalla lääkäri käynnillä vinkata asiasta.

Olen myös pitäny huonosti yhteyttä kavereihin ja osa heistä ei tiedä muutto aikeista mitään. Ei ole ollut sopivaa hetkeä tavata eikä puhelinkaan ole soinut. Onneksi kaverit eivät lähde rinnalta vaikka heitä ei näkisi joka päivä. <3

Muutto alkaa lähestymään joten olemme aloittaneet hieman pakkaamaan turhia tavaroita pois. Tuntuu haikealle luopua asunnosta jossa olen asunut jo vuosia. Outoa nähdä muuttolaatikot ja huomata kuinka asunto tyhjenee. En tiedä miksi minulle asunnosta luopuminen on näin haikeaa. Useasti mietin ennen nukkumaan menoa sitä hetkeä jolloin annan asunnon avaimet pois ja paluuta ei enään ole. Olen puhunut kavereideni kanssa kuinka tulen ikävöimään asuntoani ja miettinyt itse oliko muutto oikea ratkaisu. Oli se ja kaveritkin ovat samaa mieltä. Nautin viimeisistä hetkistä tässä asunnossa ja uskon uudessa kodissa unelmien käyvän toteen. <3

Kaikki uusi jännittää hieman kun ei tiedä miten asiat tulevat menemään. Olen aika kova jännittämään ja stressaamaan ja saan mielenrauhan vasta kun tiedän että asiat menevät varmasti hyvin. Onneksi mun mies on mun rinnalla. En ikinä olisi uskaltanut ostaa edes kerrostalo asuntoa yksin. Hänen kanssaan uskalsin ottaa ison askeleen yhteistä tulevaisuutta ajatellen.

Vaikka tuleva stressaa ja jännittää tiesin kuitenkin ettemme kauaa voisi asua nykyisessä asunnossa. Lisäksi olemme haaveilleet useamman lemmikin ottamisesta kuten koirasta. Emme ole voineet aiemmin haaveilla lemmikin hankkimista tai puhumattakaan perheen lisäyksestä. Uusi koti mahdollistaa kaiken tämän ja sen ettei minun pidä jakaa vaatekaappia mieheni kanssa. Odotan innolla hetkeä kun kaikki tavarat ovat paikallaan. <3

15 asiaa joita en ole tehnyt

Viikonloppuna pelasimme juomapeliä ystävien kanssa jossa piti keksiä mitä ei ikinä ole tehnyt. Näitä listatessa oli hieman vaikea keksiä mitä kaikkea ei ole tehnyt. En kuitenkaan halunnut listata ihan perinteisiä "en ole koskaan saanut sakkoja" tyylisiä asioita. Toivottavasti tykkäätte ja käykäähän kurkkaamaan instagramista suppusuuu :)

En ole koskaan

... tehnyt juustokakkua

... katsonut Temptation Islandia

... rikkonut vihaisena mitään

... ollut oikeassa työhaastattelussa

... ollut ihastunut varattuu mieheen

... ollut sairaalassa yötä

...  lasketellut

... en ole käynyt Burger Kingissä

... pyörtynyt. En osaa kuvitella edes miltä se tuntuu

... ollut tyytyväinen vartalooni

... himoinnut kavereiden kumppaneita

... maksanut puhelin laskuani itse. Onneksi äiti on olemassa

... ollut kolarissa

... ottanut tatuointia, ehkä joku päivä ;)

... sytyttäny rakettia. En pelkää rakettien ääntä ollenkaan. Pelkään kaikkea tuleen liittyvää ja mahdollista tulipaloa

Mitä kaikkea te ette ole tehneet? :)

Yksi suurimmista peloistani

Pelko voi joskus kasvaa niin isoksi, että sen kanssa on vaikea elää ja sitä on vaikea käsitellä. Itse olin valmis kestämään vaikka minkälaista kipua ennen kuin varasin ajan hammaslääkäriin. Kamalaa kun hammasta särkee niin kovaa, mutta pelko on silti isompi kuin kipu.

Ensimmäiset vuoteni kävin julkisessa hammashoidossa. Äitini ei ollut tyytyväinen hoitoon ja ajat varattiin jatkossa yksityiselle. Palasin vuosien jälkeen julkiselle puolelle, koska se oli lähempänä kouluani. Enää ei tarvinnut äidin tai isän lähteä töistä viemään minua toiselle paikkakunnalle vaan pääsin itse koulusta kävellen hammaslääkäriin.

Lapsena julkisen puolen hammaslääkärini oli todella suora suustaan ja ehkä hieman kovakouranenkin hoitaessaan hampaitani. Ikinä mikään ei ollut hyvin ja aina hän ihmetteli että kuinka noin nuorella ja kauniilla nuorella neidolla voi suu näyttää tällaiselle. Hoito tuntui tosi kovakouraselle ja arvostelu oli inhottavaa. Hammaslääkärin puheista sain aina sellaisen kuvan, että kaikki hampaani ovat mätiä. Lisänä pelkoa kivusta aiheutti kun puudutuspiikki ei tehonnut kunnolla. Monesti vasta puutuminen alkoi kesken hoidon ja kotiin lähtiessä alue oli täysin puutunut. Kävin siis useasti paikkauttamassa hampaitani ilman puudutusta. Mietin mitä järkeä puudutuksessa oli jos se tepsi vasta hammaslääkäristä lähtiessä.

Vaikka itselläni on korkea kipukynnys, joskus luulin tulevani hulluksi kivusta mitä hoitolan penkissä joutui kestämään. Ainahan sieltä sai lähteä kotiin itkemään oli sitten tarkastus tai hampaan revintä. Pikku hiljaa aloin vähentämään käyntejä. Tiesin jo peruuttavani seuraavat aikani. Hammaslääkäristä alkoi tulla kammo ja sellainen paikka mihin mennään vain kun on aivan pakko. 

Aikaa vieri enkä käynyt hammaslääkärissä edes tarkastuksessa. Tiesin etteivät hampaani ole  kunnossa ja samalla pelkäsin sitä valitusta kun en ole käynyt hoidattamassa hampaitani. Rohkasin itseni ennen täysi-ikäiseksi tulemista varaamaan ajan tarkastukseen. Entinen hammaslääkärini oli jäänyt eläkkeelle ja aika varattiin toiselle hammaslääkärille. Hän oli vähän vanhempi mies. Ajattelin ettei tämä voisi mennä paljon pahemmaksi ja annoin hänelle mahdollisuuden. 

Muistan ensimmäisen käynnin uudella hammaslääkärillä. Menin huoneeseen kättelimme ja kerroin hänelle hammaslääkäri pelosta ja kuinka olen vältellyt hoitoon hakeutumista. Hän otti silmälasit pois ja katsoi mua vähän hymyillen. Menin tietty hämilleen ja sanoin "mua pelottaa tosi paljon". Tämän jälkeen hän komensi minut penkkiin istumaan. Pelkoani ei otettu millään tavalla huomioon eikä siitä enää puhuttu mitään. Minua ei kuunneltu yhtään.

Kun tuli paikkauksien aika uudelle hammaslääkärille ne menivät paremmin verrattuna edellisiin käynteihin. Pelko kivusta pieneni. Aloin luottamaan häneen vaikka hän ei piitannut yhtään pelostani.

Erään hampaan poistossa hän ei saanut hampaan juuria irti vaan minut passitettiin sairaalaan jossa leukaluuta hieman porataan, että hampaan juuret saadaan pois.Hammaslääkärini kertoi mitä pitää tehdä ennen ja jälkeen operaation ja miten se etenee. Hän pelotteli minut pahan päiväisesti jotta melkein mielummin kuolin kun menin leikkaukseen. 

Sairaalaan menessä olin todella hermostunut ja odottaessani mietin hammaslääkärin sanoja. Hammaslääkäri oli kuvaillut kuinka minut sidotaan pöytään käsistä sekä pään ja kaulan ympärille vedetään nahkainen remmi kireälle ettei pää pompi ja pyöri kun leuka luuta porataan. Hän sanoi että kivun voi tuntea ja veren tuleminen voi olla armotonta. Voitte kuvitella vaan fiilikset odotustilan tuolilla.

Operaatio tehtiin puudutuksessa ja ainoastaan yksi puudutus piikki sattui. Siinä makasin silmät kiinni tuntematta mitään kipua. Välillä kuulin pienen murenemis äänen kuitenkaan tuntematta kipua.Yhtäkkiä lääkäri sanoi että operaatio on ohi. Olin aivan hämillään ja kysyin että miten voi olla jo valmista ja onko siellä tikit jo ja missä se veri ja kipu on. Se helpotuksen tunne oli niin IHANA! Kun oli kaavaillut koko operaation aivan toisenlaiseksi mitä se oikeasti oli.

Voin heittämällä sanoa että en ole ikinä normaali hammaslääkärissä päässyt niin pienellä kivulla ja nopeasti. Yksi piikki vain sattui hetken ja operaatio oli muutenkin nopea. Naurattaa jälkeenpäin kuinka pelkäsin aivan turhaan. Tämän jälkeen kävin hammaslääkärilläni viimeiset kerrat. Sen jälkeen päätin ettei hän ikinä tule koskemaan hampaitani. Aloin välttelemään hammaslääkäriä enemmän kun koskaan ikinä.

Ikävä jo kesää

Uskomatonta miten se aina tapahtuu, mutta tuntuu että syksy aina yllättää. Pari viikkoa sitten nautin auringosta ja lämmöstä. Nyt pitäisi jo alkaa kaivamaan lämpimämpiä vaatteita esiin ja pakata kesä vaatteet ja kengät pois odottamaan seuraavaa kesää. Pidän kyllä syksystä ja talvesta, miksi se silti tulee näin yllättäen.

Istun mökin kuistilla lämmin viltti ympärilläni ja katselen kesän aikana otettuja kuvia. Voi kuinka alan jo nyt ikävöimään noita lämpimiä päiviä. Odotan kyllä innolla jo villapaitoja, huiveja ja kynttilöitä joita on ihanaa polttaa illan hämärässä. Palataan kuitenkin kesään.

Kesän aikana kävin ensimmäistä kertaa Turun keskiaikaisilla markkinoilla kun sellainen mahdollisuus tuli ja ilmakin oli todella hyvä. Markkinoiden alue yllätti hieman. Olin kuvitellut alueen paljon pienemmäksi, vaikka ovathan ne Suomen suurin keskiaika- ja muinaistapahtuma. Aluetta koristi useat kojut joissa myytiin aikakauteen sopivia tuotteita sekä jostain kojuista sai ostettua ruokaa tai pieniä herkkuja. Kojuissa olevat suklaat sekä hienot käsityöt houkutti, mitään ei kuitenkaann tarttunut mukaani.

Samalla reissulla kävimme Turun linnassa. Turun linna lienee kaikista tutuin linna koko Suomessa minulle itselleni. Olihan siellä mukava silti piipahtaa kun en ollut vuosiin siellä käynyt.

Virossa kävin tänä kesänä poikkeuksellisen usein. Yleensä laivat eivät houkuta minua meripahoinvoinnin takia. Ensimmäistä kertaa elämässäni en kärsinyt paljon laivalla olosta. Joten reissuista jopa jäi kivoja muistoja eikä aika kulunut hytin lattialla maatessa ja oksentaessa.

Kesällä tuli lenkkeiltyä kengät puhki. Päätin lenkkeillä niin usein kuin mahdollista. Halusin nauttia kesästä, en sohvalla makoilusta. Ulkona ollessa ainakin rusketuin hieman ja tajusin pystyväni hölkkäämään pitkiä matkoja. Usein aliarvioin itseni todella pahasti. Itsensä yllättäminen on kyllä ihanaa kun tajuu pystyvänsä siihen mikä pään sisällä tuntuu mahdottomalle.  

Matkailimme myös Itä-Suomessa. Kävimme matkan varrella olevassa Honkakylän Kauppa museossa jossa on myös kuvattu Prinsessa elokuvan erästä kohtausta. Rakastan kaikkea vanhaa, vanhoja rakennuksia, tavaroita ja tarinoita menneestä ajasta. Paikka oli ihana, tuntui kun oikeasti olisi ollut vanhan ajan kaupassa. Tavaroita oli joka lähtöön ja oli ihanaa nähdä kerrankin ihan oikeasti miltä vanhat kaupat ovat näyttäneet ja mitä kaikkea siellä on myyty. Kaupassa oli nähtävillä myös kuvasto josta ihmiset pystyivät tilaamaan tuotteita kauppaan. Kauppa oli vähän niin kuin nykyajan prisma, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Toivotaan että museossa käy väkeä eikä sitä jouduta lopettamaan.

Kesällä näin lähes kaikkia ystäviä. Useimmat ystäväni asuvat pitkällä ja heitä ei tule nähtyä tarpeeksi usein. Oli ihanaa viettää aikaa enemmän yhdessä ja nauttia ilmoista ja kylmästä juotavasta ja nauraa mahat kippurassa.

Voi niitä kaikkia ihania reseptejä mitä kokeilin kesän aikana. Monta uutta lempparia <3 Voin myöhemmin tehdä niistä ohjetta tänne. 

Mökillä vietin paljon aikaa. Uiminen, saunominen ja syöminen on parasta mökillä. Mökki on myös minulle rauhottumisen paikka. Sinne pääsee pakoon kaikkea. Samalla saa nauttia järvimaisemista, metsistä ja rauhasta ennen kaikkea. 

Mukavaa syksyä kaikille! :)

10 tavaraa, joita ilman en voisi elää

1. Puhelin

Puhelin roikkuu aivan koko ajan mukana ja en tiedä mitä tekisin ilman sitä. Jo pelkkä somen selaaminen vie niin paljon aikaa päivässä, että varmasti sen tilalle kyllä keksisi jotain järkevämpää. Myönnän olevani puhelin riippuvainen.

2. Hammasharja

Inhoan ylikaiken kun hampaat on likaset. Etenkin jos on edellisenä iltana on ollut juhlimassa ja ei ole illalla pessyt hampaita ja aamulla herää darrassa ja  hampaat on ihan plakissa.

3. Villasukat
Olen kesät sekä talvet villasukat jalassa. Kyllä ne sitten kiskasen jalastani ku sisällä on 25 lämmintä ja teen jotain missä tulee tosissaan kuuma. 

4. Kulmakynä

Itselläni on tosi vähän kulmakarvoja jos näitä paria karvaa voi sillä nimellä edes kutsua. En ole nyppinyt niitä koskaan ja tuskin ikinä pitääkään. Joten ainoo pelastus on kulmakynä.

5. Suoristusrauta

Itselläni on luonnonkiharat hiukset. Hiukset on ihan ok näköiset nutturalla ilman suoristamista. Ikinä en kyllä lähtisi ulos hiukset auki luonnonkiharat hulmuten.

6. Kynsiviila
Niitä löytyy jokaisesta laukusta, takin taskusta sekä meikkipussista. On niin ärsyttävää jos kynnet lohkeilee vähäänkää ja jää vaatteisiin kiinni. Helpompi kantaa viilaa mukana kun saksia. Niillä saa edes pienen ensiavun.

7. Hajuvedet
Siis hajuvedet vaan on <3

8.Lenkkarit
Niitä voi käyttää lenkeillä, kauppaan menessä ja joskus iha muuten vaan silloin ku ne sopii muuten asuun. Lenkkeilyssä ehdottomasti hyvät kengät on kyllä se pääasia. Pitäis kyllä varmaan ostaa uudet.

9.Yrtit & mausteet
Käytän ruuan laitossa paljon erilaisia mausteita. Haluan aina kokeilla uusia makuja. Kasvatan omia yrttejä keittiössäni ja kesäisin parvekkeella. On niin kiva aina nypätä tuoreita makuja sekaan.

10. Tonnikala
Tonnikalaa tulee syötyä välillä jopa liikaa. Se on helppo ottaa evääksi tai syödä lämpimän ruuan yhteydessä. Tarviiko muuta ees sanoa.

Taco lihapullat

Yleensä tulee tehtyä aina samalla vanhalla ohjeella lihapullia. Tänään poikkesin säännöstä ja päätin tehdä taco lihapullia tai miksi niitä haluaakaan kutsua. Normaalisti laittaisin muita mausteita ja sipulia lihapulliin mutta näissä pyöryköissä käytin ainoastaan taco maustetta. En yleensä käy ruuan tekemistä varten kaupassa jos jotakin puuttuu. Tietenkin sekaan olisi voinut laittaa sipulia kaveriksi sitä ei vain tällä kerralla ollut kaapissa.

Taco lihapullat

Raaka-aineet

2dl vettä

1 dl korppujauhoja

1 ps (40g) taco mausteseosta

400 g jauhelihaa

1 kananmuna

Helppo valkosipuli majoneesi

Raaka-aineet

1 dl majoneesia

2 kpl valkosipulin kynttä
1 tl sitruuna mehua
ripaus mustapippuria

Lihapullien valmistus

• Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. (itse paistoin pannulla)
• Lisää korppujauhot ja taco mausteseos veteen, sekoita ja anna turvota 5 minuutin ajan
• Lisää sekaan jauheliha ja kananmuna,sekoita hyvin (heitin hyppysellisen suolaa sekaan)
• Kostuta sormia vedessä ja pyörittele massasta haluamasi kokosen pyörykät
• Nostele valmiiksi pyöritetyt pyörykät leivinpaperin päälle uunipellille ja paista noin 15 minuuttia.
• Vaihtoehtoisesti voit paistaa pyörykät pannulla. Nosta valmiit pyörykät kuumalle paistinpannulle jossa tilkka öljyä ja paista kauniin ruskeiksi.

                Valkosipuli majoneesin valmistus

• Murskaa valkosipulin kynnet
• Sekoita kaikki ainekset keskenään. 
• Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan

Minä

Olen monesti miettinyt blogin perustamista ja nyt olisi sen aika viimein. Vaikka tämä ensimmäinen postaus onkin kaikkein vaikein varmasti kun tuntuu ettei oikeita sanoja löydy eikä tiedä mitä oikein pitäisi sanoa. Hymyilyttää kun ei tiedä mitä oikein kirjoittaisi vaikka päässä pyörii vaihtoehtoja muutama.

Tosiaan ruudun tällä puolella kirjoittelee 22 vuotias nainen Pirkanmaalta. Nautin elämästä ja olen vailla uusia kokemuksia. Asun yhdessä mieheni kanssa ja meillä ei ole lemmikkejä tai lapsia. Asuntomme on pieni, mutta olemme onnellisia.

Blogi on ollut kauan ajatuksissani. Blogini tulee olemaan lifestyle tyylinen. Kirjoitan blogia rennolla otteella ja haluan jakaa kaikki asiat jotka naurattaa tai itkettää. Olen vuosia kirjoittanut päiväkirjoja ja halusinkin perustaa blogin omaksi päiväkirjaksi. Tämä blogin aloitus hieman jännittää. Lukeeko kukaan minun tekstejä jotka pursuavat kirjoitusvirheitä. En tule olemaan koskaan täydellinen kirjoittaja pisteet, pilkut ja yhdyssanat ja lauserakenteet voivat olla ihan mitä vain mut tuntien. :D

Tervetuloa lukemaan!

Jäähän toki seuraamaan minua :)
Minua voi myös seurata instagramissa nimellä suppusuuu