Olenko minä yksinäinen?

Olen jo kuukausien ajan huomannut olevan yksinäinen vaikka ystävät ja mies on ollut koko ajan lähellä. Miten voi tuntea olonsa yksinäiseksi vaikka ihmisiä on ympärillä? Välillä tuntuu, että olen niin yksin ajatusten kanssa ettei kukaan osaa ymmärtää mua. Vai haluanko edes et mua ymmärretään onko siitä hyötyä kuitenkaan.

Iltaisin viimeistään alan miettimään yksinäisyyttä kun ilta pimenee ja kotona rauhoittuessa tulee ajateltua asioita. Monille yksinäisyys tarkoittaa sitä ettei ole ystäviä tai kavereita. Tuntuu väärälle valittaa yksinäisyydestä kun kuitenkin ystävät ja mies löytyvät. Tuntuu kun olisin itse aiheuttanut oman yksinäisyyteni tietämättäni. Lohduttaisi paljon jos tietäisin mistä yksinäisyyden tunne johtuu ja mitä sille tekisi.

Mulla on kaikki ihan hyvin kuitenkin. Ehkä en osaa luottaa täysin ihmisiin kehen ennen luotin? Tai en osaa aukasta suutani ja sanoa suoraan miten asiat ovat. Monena iltana olen käpertynyt sohvalle ja toljottanut kattoa ja halunnut itkeä silmät päästä. Monesti päivän aikana mietin mikä mussa on vikana. Oon aina ollut puhelias ja avoin ihminen. Olen kertonut tuntemattomalle henkilölle koko elämän tarinankin kaunistelematta ja ottamatta yhtään viiniä.

Mulle kaverit ja ystävät on ollut tärkeitä kuuntelijoita ja tsemppaajia. Olen joutunut luopumaan ystävä suhteista viimeisen vuoden aikana ja se varmasti vaikuttaa siihen miten luotan ihmisiin. Musta tuntuu että vaikeina hetkinä ketään ei todellisuudessa kiinnosta mitä mulle kuuluu tai miten mulla menee. Joskus olen koittanut aloittaa puhumista ystävälle murheista ja vastaukseksi on tullut "kyllä se siitä usko pois" vaikka en ole kerinnyt ees kertomaan mikä mieltä painaa. En ole odottanut että läheiset antavat neuvoja ja sanovat mitä pitäisi tehdä. Enkä ole olettanut että läheiset ovat saaveja johon voi kaiken kuran kaataa.

Ehkä ne ihmiset keihin eniten oon luottanut vuosien varrella, jakanut surut ja ilot, pysynyt lähellä ja turvana onkin nyt niin etäisiä mulle. Eniten heitä tarvitsisin nyt. Monien "kyllä se siitä" "höh voi" lauseitten jälkeen oon alkanu olemaan hiljaa asioistani. Oon huomannu et musta tykätään enemmän kun en puhu omista negatiivisista asioista. Enemmän soitellaan ja viestitellään jos olen ilosella mielellä ilman murheita. En tiedä onko tää kaikki vaan mun pään sisällä vai onko tää oikeesti totta. En kuitenkaan halua olla joku muu miellyttääkseni vain muita.

Nään kavereita joka viikko. Joka viikko viestittelen läheisimpien kavereiden kanssa. Mulla on mahdollista mennä muutamalle kaverille yllättäen ettei pitkä matka ole esteenä. Seurassa viihdyn niin kuin ennenkin. Koitan pitää koko ajan puheen iloisissa asioissa ettei vaan keskustelu ala valumaan johonkin ikävään aiheeseen. Silti koko ajan tunnen olevani kuitenkin yksin vaikka kaveri istuisi vieressä ja katsoisi mua silmiin. Ehkä tää mun yksinäisyys on lähinnä henkistä yksinäisyyttä jota kukaan ei kykene näkemään.

Soijarouhekastike

Soijarouhekastikkeet on ihania koska niitä pystyy muokkaan tosi paljon mausteilla ja siihen löytyy kotoa melkein aina kaikki aineet. Tämä resepti toimii "pohjana" hyvin aloittelevalle soijan käyttäjälle. Resepti on pelkistetty joten joukkoon voi lisätä tomaattia, paprikaa tai jopa tuorejuustoa. Joten saa soveltaa oman maun mukaan. Verrattavissa kuulemma ihan lihalliseen kastikkeeseen. Useasti kaverit syöneet ja luulleet tätä jauhelihakastikkeeksi. 

Soijarouhekastike

Raaka-aineet

2 dl tummaa soijarouhetta

1 sipuli tai punasipuli

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

1 tl oreganoa

ripaus suolaa ja 

pippuria oman maun mukaan

500 g tomaattimurskaa

1 kasvisliemikuutio

                      

                                                      Valmistus

• Keitä kattilassa reipas 5dl vettä ja lisää sekaan kasvisliemikuutio. Kiehauta ja odota että kasvisliemikuutio liukenee veteen. Kaada vesi soijarouheen päälle ja anna turvota 10 minuuttia. 
• Kuori ja pilko sipulit ja kuullota niitä pannulla öljyssä. 
• Valuta soijarouheesta vesi pois ja lisää pannulle sipulien kanssa ja anna lämmetä
• Lisää mausteet. Mausteilla saa erilaisia makuja joten lisää oman maun mukaan.
• Sujauta mukaan tomaattimurska ja anna hetken ajan porista levyllä

Sairasloma ja aikaansaamattomuus

Olen ollut jo useamman viikon sairaslomalla. Aluksi en osannut olla sairaslomalla ja koin huonoa omatuntoa kun en ollut töissä. Päivät tuntui pitkille ja tylsille ja mietin miten töissä menee ilman minua. Lopulta tajusin miksi olen sairaslomalla ja että nyt minun pitää oikeasti levätä. Kaikki tärkeä on jäänyt nyt vähemmälle kuten kirjoittelu, soittaminen ja jopa ystäviin yhteydenpito. Sairasloman aikana minua ei oo oikeestaan kiinnostanu mikään vaikka olin jo suunnitellut kuinka siivoan kaikki kaapit ja nurkat perusteellisesti. Päivät vaan meni ja tuli.

Tämä vuodenvaihde on ollut kyllä rankkaa aikaa monella tapaa. Olen huomannut että olen alkanut patoamaan kaiken surun ja murheen sisälleni piiloon. On mahdotonta edes ajatella keskustelevan vaikeista asioista oman puolisoni tai ystävän kanssa. Koitan kaikella mahdollisella tavalla unohtaa kaiken ikävän ja olla pois kotoa, koska silloin miettisin asioita varmasti. En tiedä miksi vedän hymyn kasvoille kun astun ulko-ovesta ulos. Ennen annoin tunteiden näkyä ja kyllä kaikki huomasi jos olin vihainen tai iloinen, nykyään on helppo vain hymyillä vaikka sisältä olisikin palasina.

En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta nyt voisin luvata oppia puhumaan vaikeista asioista. Olen miettinyt jos puhuminen läheisille on vaikeaa käännyn ammattilaisen puoleen. Kirjoittaminenkin tästä aiheesta tuntuu hieman epämiellyttävälle ja vaikealle. Ei oikein tiedä mitä sanoa tai mistä aloittaa eikä uskalla haastaa itseänsä ajattelemaan liikaa.Tarkoitus olisi nyt aktiivisemmin kirjoitella tänne kun olen saanut itseni kuntoon :)