Diagnoosi keskivaikea masennus

Viime viikolla kävin psykologilla joka kertoi, että testien mukaan mulla on keskivaikea masennus tai lähes vaikea. Hän oli itsekkin pohtinut asiaa ennen testin tekoa. Kuulemma tässä vaiheessa pitäisi alkaa syömään mielialalääkkeitä joita en ole koskaan syönyt. Mun kohdalla todettiin kummatkin ettei lääkkeet ole paras ratkaisu vaan mahdollinen pidempiaikainen terapia. Mä en oikein tiedä mitä ajattelisin tästä diagnoosista. Yllätyin oikeastaan aika paljon, minäkö keskivaikeasti masentunut. Psykologi selitti mulle minkä takia olen niin yllättynyt uutisesta ja aloin ymmärtämään asiaa paremmin.

Kerroin miehelleni ja muutamalle ystävälle asiasta ja he ehkä vähän tyrmistyivät ja alkoivat epäilemään psykologiani. Monta kertaa kuulin kysymyksen "tuntuuks susta muka oikeesti tolta, että voisit olla ees vähän masentunu". Mulle oli selvää, että kyllä mulla ainakin jokin ohimenevä alakuloisuus tila on meneillään ehkä jonkinlainen masennus. Luulisi ettei läheisille tulisi yllätyksenä minun masentuneisuus, koska he ovat kuitenkin perillä asioistani ja mitä elämässäni tapahtuu. Järkytyin läheisten reagoinnista asiaan. Tuntui kuin he olisivat ajatelleet psykologin kirjoittaneen minulle hullun paperit ilman syytä. Aloin pohtimaan olenko sittenkään tuonut asioitani tarpeeksi ilmi. Olenko todella jättänyt niin paljon sanomatta, ettei kukaan usko mun mielen olevan oikeasti aivan rikki ja paskana. Vai eikö masennus näy vitsailun ja hymyn alta ollenkaan.

Mä oon toimelias ja touhukas masennuksesta huolimatta. Masennus ei oo saanut mua jäämään sänkyyn. Panostan muiden ihmisten tarpeisiin sata lasissa ja jätän omat tunteet, tarpeet ja asiat täysin unholaan. Se onkin varmaan ainoa syy miksi jaksan nousta sängystä. Pitäisi olla iloinen jaksamisesta vaikka joudunkin pakottamaan itseäni aloittamaan asioita. Joku voima silti sisällä on miksi jaksan alkaa hoitamaan muiden asioita tai tekemään asioita toisten puolesta. Miksi ihmeessä en sitä tee itselleni.

Kuvat ovat peräisin omakannasta ja tekstit ovat kirjoittaneet psykologini

Mulla masennus näkyy synkkinä ajatuksina ja ahdistavina aikoina. Koen itseni masentuneeksi käytännössä vain yksin ollessa. Ihmisten seurassa, viestitellessä tai puhelimessa puhuessa annan itsestäni kaiken toiselle henkilölle ja tilanteelle. Toki puhun omia asioitanikin jopa niitä ei niin kivoja. En puhu asioitani "tunteella" enkä ajattele niitä syvällisesti sillä hetkellä. Puhun omista asioista kuin kertoisin sen tapahtuneen jollekkin muulle ihmiselle. Ihan kuin lukisin kirjasta pätkän.

Olenkin instagramin puolella valittanut unettomuudestani. Mä en oo koskaan tykännyt nukkua. Jos saisin päättää en varmaan koskaan nukkuisi jos se olisi mahdollista. Näen aika paljon unia jotka ovat hyviä tai neutraaleja. Harvoin painajaiset pilaavat mun unia vaikka niitäkin näen. En ole puhunut lääkärissä tai psykologilla koskaan unettomuudestani. Olen itse kokeillut erilaisia metodeja ja melatoniinia nukahtamiseen, lähes tuloksetta. Psykologin kanssa puhuimme kauan unettomuudesta ja mistä se voisi johtua. Pahin tilannehan on se että olen raskaan päivän jälkeen ottanut maksimi määrän melatoniiniä. Koittanut rauhoittaa iltaa vähentämällä elektroniikan käyttöä ja uuvuttamalla itseni fyysisesti. Tuulettanut makkarin viileäksi ja vaihtanut lakanatkin. Silti uni ei tule. Makaan sängyssä ja pyörin ympyrää, väännän ja käännän. Mielessä ei pyöri ikävät tai stressaavat asiat. Väsyttää, mutta en vain pysty nukahtaan ja valvon koko yön. Nukahtamiseen ei vaikuta siis se kuinka raskas päivä on takana fyysisesti tai henkisesti, ei melatoniini eikä ympäristö.

Toivon, että saisin heitettyä tämän masennuksen harmaan viitan pois päältäni. Mulla on myös iso työ edessä itseni kanssa jos haluan parantua ja suhtautua itseeni terveellä tavalla. Tällä hetkellä tuntuu aika voimattomalle ja kaukaselle koko asia. Miten ihmeessä tää kaikki tapahtu mulle. Miten ihmeessä päästin asiat tähän jamaan.

Jugurttikakku

Jugurttikakkuun on helppo sujauttaa ylimääräiset jugurtit jääkaapista. Meillä ei syödä paljon jugurttia, mutta yövieraat tuppaavat jättää kaappiin jugurtteja joita muuten ei tulisi syötyä. Kakkuun voi käyttää mitä tahansa jugurttia, mistä mausta vaan itse tykkää. En ole koittanut kakkua tehdä maustamattomalla jugurtilla ja uskonkin ettei se anna tarpeeksi makua kakkuun. Voisi kyllä kokeilla sitäkin. Itse olen tehnyt kakkua uuniomenan ja mansikan makuiseen jugurttiin. Jugurttihan ei vahvasti maistu kakussa, mutta antaa mukavan pehmeän jälkimaun. 

Jugurttikakku

Raaka-aineet

2 dl jugurttia

150g margariiniä

3 dl sokeria

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

0,5 tl suolaa

Korppujauhoja ja margariiniä vuoan voiteluun

Valmistus

• Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen
• Sulata margariini
• Sekoita keskenään jugurtti, sulatettu margariini ja sokeri
• Lisää munat yksitellen sekoittaen samalla
• Lisää loput aineet ja sekoita
• Voitele vuoka ja korppujauhoita
• Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa n. 40-60 minuuttia.

Jätä kommentti

Mun on jotenkin välillä vaikea käsittää, että joku oikeasti lukee mun blogia ja seuraa instagramissa mun elämää. Joten nyt toivoisin juuri sun kirjoittavan kommentin tähän postaukseen olet sitten uusi blogissa tai et. Kommentti voi liittyä blogiin, risuihin tai ruusuihin tai vaihtoehtoisesti voit kirjoittaa kysymyksen mitä oot pohtinut. Kommentti voi sisältää vaikka vain yhden sanan. Olis myös jännä kuulla mitä te ootte miettinyt musta ja millaisen kuvan blogi antaa musta. Kerro mitä just sulle kuuluu ja millaisia kesä suunnitelmia sulla on. Toivon että saisin mahdollissimman monta kommenttia tähän postaukseen ja viimeistään munkin aivot tajuaisi, että teitä on ruudun toisellakin puolella. Kommentti voi olla lyhyt tai pitkä pääasia että jätät itsestäsi jäljen. Antakaa palaa kaikki kommentit on tervetulleita! ❤️

Vanhat esineet

Vanhat tavarat on lähellä mun sydäntä. Vanhoja tavaroita on kertynyt kirppareilta, mutta suurin osa tavaroista on sukulaisilta saatuja. Mä niin rakastan miettiä mitä kaikkea esineet ovat nähneet ja kokeneet. Voi kun ne osaisi puhua ja kertoa kaiken. Olen kuitenkin miettinyt ja päättänyt luopua osasta tavaroista, vaikka minulla niihin onkin tunnearvoa. Ei kaikkea voi säilyttää kuitenkaan. Postauksen idea saikin alkunsa siitä kun kuvailin muita vanhoja tavaroita myyntiin. Onko täällä muita vanhojen tavaroiden hamstraajia? Laittakaa ihmeessä kommenttia jos haluatte jatkossa lisää tälläisiä postauksia. 😊 Tässä postauksessa ei ole rakkaimmat eikä todellakaan ainuut arteet. 😉

Korin tarkkaa ikää ei ole tiedossa. Kori on mummoni Helmi nimisen tädin kori joka on kuollut jo kymmeniä vuosia sitten. Mummo ainakin muisteli, että kori oli ollut olemassa jo silloin kun hän oli lapsi tai teini-iässä. Meillä kori on ollut eteisessä koristeena. Korin sisällä säilytän vanhoja tavaroita joita en tohdi heittää pois, kuten kengät joita mummoni käytti lapsena. 

Meillä on muutama vanha kastelukannu, mutta tämä on ainoa jossa on suutin tallella. Hyvä vanha kannu joka ajaa asiansa! Kannu on peräisin mummoni lapsuuden kodista. Meillä on yksi pienempi vanha kastelukannu jossa valitettavasti pohja on täynnä ruostetta. Voisikohan sitä käyttää johonkin? Voisihan siihen istuttaa kasvin tai kukan.

Tämä on ehkä isoin aarre mistä en suostu luopumaan ikinä! Essu joka on peräisin äidin isän äidin äidiltä. En tiedä kirjoitetaanko tuo litania yhteen vai erikseen. Muistan aina kun oma isoisoäitini käytti tätä essua tiskatessaan ja ruokaa laittaessa. En koskaan nuoruudessani tiennyt, että essu on peräisin hänen äidiltään. Tätä essua on myös lainattu monet kerrat pääsiäisenä mulle kun oon lapsena mennyt virpomaan noita-akkana. Essu on iästään huolimattaan aivan ihanan pehmeetä ja ohutta kangasta ja hyvin säilynyt. 

Keltainen kulho on myös isoisoäitini vanha ja kulho tuntuu aivan erilaiselle muoville kun nykyaikaiset kulhot. Kulho on paljon paljon nuorempi kuin essu, mutta ehdottomasti paras kulho mitä mulla on. Kulho tuntuu niin hyvälle muoville ja on lähes moitteettomassa kunnossa. Aina kun leivon käytän väistämättä tätä kulhoa joka tuo mieleen rakkaan isoisoäidin ja hänen tekemät herkut.

Nää pöntöt on meidän autotallin hyllyllä koristeena. Nämäkin ovat peräisin mummoni veljeltä. Ei ehkä vanhimmat esineet, mutta kyllä nää on ihanat näin naisenkin silmään.