Tyytymätön kehoon jossa elän

Oma kehoni on aina ollut minulle ongelma ja se on rajoittanut elämääni AINA. En ikinä ole rakastanut vartaloani. Suurimmat ongelma kohtani ovat kädet sekä selän ja mahan seutu, eli kesä menee t-paidoissa ja topeissa jonka päällä on neule peittämässä käsivarsia. Tuntuu että lihon jo katseesta pizzeriaan ja siitä rasvan kärystä mikä sieltä iltaisin leijuu kun he tuulettavat tilaa.

Vaikka kiloja lähtisikin en ikinä varmaankaan tulisi olemaan tyytyväinen itseeni.Tuntuu ettei mikään vaan ikinä riitä ja aina peilistä löydän ison kasan virheitä. Olen ollut todella paljon kevyempi kuin nyt mutta silti ajatukset päässä ovat olleet samat kuin nyt. En ole koskaan koittanut olla kesäkunnossa, mutta kyllä ajatus on ihana että voisi olla rannalla häpeilemättä itseään ja nauttia uimisesta ja auringosta.

Kesällä huomaan verhoutuvani samoihin mustiin vaatteisiin jotka peittää jalat ja kädet. Kaverit kulkee ihanissa hulmuavissa mekoissa, topeissa ja shortseissa ja ihmettelee eikö sulla oo kuuma. Onhan mulla niin perkeleen kuuma, mutta aina tuttu vastaus tulee suusta "no on tässä vähä kuuma kun aurinko porottaa". Uiminen yleisillä rannoilla jossa on paljon porukkaa on ehdottomasti ei ei ei. En kehtaa mennä sinne näyttelemään ruhoani, johan lapsetkin pelästyisivät. Olen käynyt jo uimassa tänä kesänä tosin rannalla ei ollut paljon väkeä ja mökillä tietenkin olen uinut. Kynnys esiintyä uimapuvussa oli vielä vaikeampaa kuin ennen, tuntui niin alastomalta. Mies otti musta mökillä muutaman kuvan uimapuvulla kun istun laiturilla. Hän kehotti lisäämään kuvat edes tänne blogiin tai blogin instagramiin. Oon usein kattonu kuvia ja miettinyt että kehtaako tätä ruhoa esitellä mutta nyt repäsin ja laitoin kyseiset kuvat tähän postaukseen.

Monella herää kysymys varmasti miksi et sitten laihduta. Rehellinen vastaus ilman tekosyitä on se etten jaksa. Olen liian laiska tavoittelemaan hoikempaa vartaloa. Lisäksi tuntuu ettei mun kiinnostus kestä kun maksimissaan sen 3kk ja sitten tulee seinä vastaan. En oo sellanen tyyppi joka lähtee herkästi mukaan eri dietteihin ja innostuu aluksi. Oon lähtenyt moniin elämäntapa muutoksiin sekä dietteihin kavereiden tueksi. Mä oikeestaan alan vaan olemaan dietillä ja lenkkeilemään ilman sen ihmeellisempää innostusta tai miettimistä. Puolessa välissä diettiä yleensä mulle on tullut semmonen kunnon innostus. Yleinsä se on tapahtunut juuri silloin kun kavereilla alkaa alkuinnostus hiipuun niin mulla vasta alkaa. Mulla on vaikeaa pitää ruoka tottumukset terveellisenä, etenkin kun olen kovin nirso.

Koen tällä hetkellä elämässäni olevan niin monta ikävää asiaa etten jaksaisi vähää energiaa kuluttaa laihduttamiseen. Etenkin kun laihduttaminen ei mun tapauksessa tarkota muutamaa kiloa. Toive olisi laihtua kymmeniä kiloja. Pulleana ihmisenä kesä on vaikeaa aikaa itselle. Joka kerta kun lähden johonkin käyn ainakin kymmenen minuutin vaate helvetin läpi. Kokeilen useita toppeja, paitoja ja housuja. Tänä kesänä vihaan kehoani enemmän kuin milloinkaan.

On jotenkin niin huvittavaa että ihailen isompia naisia uikkareissaan ja pikku mekoissaan. Nään isommatkin ihmiset kauniina omina itsenään mutta itseni näin vain kasana läskiä. On niin hassua että muissa näkee niin paljon kaunista piittaamatta kiloista, mutta itsessään ei nää mitään hyvää. Etenkin kun blogissa en käytä kasvoista otettuja kuvia vaan kuvissa näkyy enemmän vartaloa kuin mihin olen tottunut. Välillä selaan kuvia kamerasta ja sen jälkeen koneelta ja mietin että toltako mä oikeesti näytän muiden silmin.

Oletteko te tyytyväisiä vartaloonne?