Aurinko valaisee kotia ja tuoden esiin jokaisen pölypalleron. En ole jaksanut siivota kotia saatika tehdä mitään muutakaan hyödyllistä. Oon ollut todella voimaton ja todella alakuloinen. Mietin jopa onko tää sitä masennusta vai mitä. Päätöksen teko on ollut tosi vaikeaa jopa pienissä asioissa. En yksinkertaisesti enää tiedä mitä mä haluan, muuta kuin miellyttää muita. Ei jaksa innostua mistään eikä nauttia. Oleminen on ollut jotenkin todella raskasta ja tuskaista. Etenkin kun olen päättänyt kulkea tämän tien yksin rasittamatta läheisiä. Olen käynyt psykologilla puhumassa ja hänelle kyllä kerron ajatuksiani ja tuntemuksiani.
Alkanut kevät on tuonut hieman pirteyttä mun päiviin. Toivoisin että alkaisin nauttimaan elämästä ja osaisin elää hetkessä. Tällä hetkellä olen jotenkin täysin jumissa elämän, ihmissuhteiden ja itseni kanssa. Tuntuu että elämä on yksi harmaa iso möttö, enkä oikein tiedä mistä suunnasta möttöä alkaisi purkamaan. Vai haluanko edes alkaa. Asiat tuntuu todella vaikeille enkä osaa tehdä päätöstä mitä tekisin minkäkin asian kanssa. Jahkaan ja jahkaan viimeiseen pisteeseen asti. Jahkaaminen on stressaavaa. Nää fiilikset ja ajatukset on aivan hirveitä ja kaameita. En toivoisi kyllä kellekkään tälläistä koskaan. Toivoisin että voisin olla taas onnellinen ja oikeesti sanoa kaikkien asioiden olevan hyvin. Tiedän ettei sitä tule tapahtumaan heti, mutta on se ainakin hyvä päämäärä mitä kohti mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti