sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Seura tekee iloiseksi

Vietin viikon tiiviisti miehen perheen kanssa ja tuli taas todettua se että seura tekee mut tosi iloseks. Oon selvästi sellainen ihminen joka rakastaa nähdä läheisiä ja viettää aikaa yhdessä. Tykkään kutsua meille usein läheisiä leivonnaisille, saunaan tai vaan kahville. Olen kuitenkin huono sopimaan näkemisiä pitkälle tulevaisuuteen. Mun on siis vaikea sopia näkemisiä viikkojen päähän, koska en koskaan tiedä mitä silloin teen kun elämä on aika muuttuvaa tällä hetkellä. En halua sopia asioita ja joutua perumaan.

Seurassa mun iloinen ja sosiaalinen puoli pääsee puhkeamaan kukkaan. Rakastan kysellä ihmisiltä ja keskustella heidän asioistaan. Viikon aikana puhuin vain kaksi kertaa itsestäni ja nekin liittyivät töihin. Jotkut ihmiset voivat tietty ottaa mun kysymykset ja kiinnostuksen ahdistavana tai tunkeilevana. Onneksi kuitenkin kyseessä on itselleni läheiset ihmiset ja olemme tunteneet jo vuosia. On ihana huomata että ihmiset ovat iloisia siitä että joku kyselee ja on aidosti kiinnostuneita heidän asioistaan. Viikon aikana kävin hyvin syvällisiä keskusteluita ja pohdintoja. On kyllä tosi ihanaa jutella tälläisistä asioista eri ikäisten kanssa.


Usein vietämme miehen perheen kanssa useita päiviä kylki kyljessä. Kyllä kun on ihmisten parissa käytännössä koko ajan ja juttua riittää tulee tosi ihana olo. Lähdön hetket on aina kamalia. Etenkin jos mies menee saman päivän iltana aikaisin nukkumaan ja jään viettään iltaa yksin. On niin onttoa kun äänet ja ihmiset ympäriltä on poissa. On niin hiljaista eikä oikein tiedä miten päin olla tai mitä tehdä. Samalla päässään miettii hetkiä yhdessä ja kuinka kivaa oli. Toki mäkin olen ihminen joka tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti