Blogi on ollut kovin hiljainen kiireiden takia. Suurimman osan ajasta on vienyt uusi työ ja stressi on vienyt mielialaa alaspäin. Kiinnostus kaikkeen on ollut aivan nollissa. Olen koittanut muuttaa asennettani ja voittaa tämän älyttömän stressin ja masistelun! Tällä viikolla siivosimme yhdessä miehen kanssa koko kodin enkä tosiaan muista edes koska olisin viimeksi pessyt lattiat. Tuli niin huippu fiilis että saatiin asunto hohtavan puhtaaksi. Tällä viikolla myös päätin että pakko alkaa tekee asioita jotka ennen tuotti iloa ja nautintoa, nimittäin leipominen ja laulaminen. Olen koittanut myös nähdä ystäviä ja olla avoimempi tunteistani. Itkeä kun itkettää ja nauraa kikattaa idiooteille asioille silloin kun naurattaa.
Aloitin uudet työt n.1,5kk sitten lounas kahvilassa. Hehkuin iloa ja onnea ensimmäisten työpäivien jälkeen ja tuntui että nyt mä oon oikeessa paikassa töissä. Työ on todella kiireistä ja moni ei ole siksi jatkanutkaan työskentelyä yrityksessä. Mulle se kyllä sopii vaikka huomaan että päivästä toiseen älytön kiire tekee tehtävänsä. Äkkiä hankaluudet alkoivat pomon ja muiden työntekijöiden kanssa. Olen tosi ulkopuolinen työyhteisössä. Työpäivän aikana voi olla että puhun vain pari sanaa ellen ole kassalla rahastamassa ihmisiä. Asiakaspalvelu tehtävissä olen parhaimmillaan ja ihmisten kohtaaminen saa hyvän fiiliksen. Suurimman osan työajastani vietän keittiön puolella muiden työntekijöiden kanssa. Olen joutunut työntekijöiden ja pomojen turhautuneisuus ämpäriksi jolle tiuskitaan, syytellään asioista mitkä eivät ole edes vastuullani ja huudetaan. Ymmärrän että kritiikkiä ja huomauttelua asioista totta kai mulle tulee, koska en tiedä kaikkia käytäntöjä ja tapoja vielä tarpeeksi hyvin. Mun mielestä turha kiroilu, äänen korottaminen ja tiuskiminen on täysin turhaa. Tiedän että olen heille tärkeä työntekijä ja he todella tarvitsevat apua. Silti käytös on todella huonoa. Voi olla ettei meidän henkilökemiat kohtaa, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen jotenkin. Etenkin työssä missä yhteistyö ja kommunikointi on avainsana kiireessä pärjäämiselle. Myös joka päivänen ylitöiden tekeminen ilman palkkaa on vienyt työmotivaatiota alaspäin.
Olen katsellut muita töitä ja toivonut että työpaikalla asiat muuttuisi. Itse työtehtävissä ei ole vikaa, mutta ihmisissä kyllä. Isäni jo sanoi, että ota lopputili ja toteuta unelmasi ja lähde opiskeleen. Opiskeluun lähtemisen on estänyt ennen raha mutta nyt kuulemma siitä ei pitäisi huolehtia. Haluan kuitenkin jaksaa töissä ja saada palkkaa vaikka mun pienellä palkalla ei paljon rikastuta.
Mutta se töistä ja siirrytään iloisempiin asioihin. Tässä kuussa oli ystävänpäivä jota en oikeestaan viettänyt sen erikoisemmin. Töiden jälkeen kurvasin ystävää näkemään Ideaparkkiin jossa shoppailtiin ja kahviteltiin. Illalla kun tulin kotiin mua odotti pöydällä ruusuja ja tulitikkuaskin kokoinen kismetti mieheltä. ❤️ Viime viikonlopuna olimme miehen vanhemmilla Itä-Suomessa. Aika meni niin älyttömän nopeasti mutta ihana reissu oli silti. Tyhjensimme miehen edesmenneen mummon asuntoa ja saimme sieltä käyttötavaroita autollisen. Mulle myös sukulaiset halusivat antaa kaikki kokkailuun, leipomiseen ja laulamiseen liittyvät kirjat. Yhdestä kirjasta löysin ihan huippu reseptejä jotka ovat oikeasti vanhoja. Eilen piti kokeilla yhtä reseptiä, kunnes tajusin että ohjeissa ei tietenkään kerrottu paistolämpötiloja koska ennen kaikki on paistettu puuhellassa eikä tosiaan sähköuunissa.
Mutta se töistä ja siirrytään iloisempiin asioihin. Tässä kuussa oli ystävänpäivä jota en oikeestaan viettänyt sen erikoisemmin. Töiden jälkeen kurvasin ystävää näkemään Ideaparkkiin jossa shoppailtiin ja kahviteltiin. Illalla kun tulin kotiin mua odotti pöydällä ruusuja ja tulitikkuaskin kokoinen kismetti mieheltä. ❤️ Viime viikonlopuna olimme miehen vanhemmilla Itä-Suomessa. Aika meni niin älyttömän nopeasti mutta ihana reissu oli silti. Tyhjensimme miehen edesmenneen mummon asuntoa ja saimme sieltä käyttötavaroita autollisen. Mulle myös sukulaiset halusivat antaa kaikki kokkailuun, leipomiseen ja laulamiseen liittyvät kirjat. Yhdestä kirjasta löysin ihan huippu reseptejä jotka ovat oikeasti vanhoja. Eilen piti kokeilla yhtä reseptiä, kunnes tajusin että ohjeissa ei tietenkään kerrottu paistolämpötiloja koska ennen kaikki on paistettu puuhellassa eikä tosiaan sähköuunissa.
Mitä teille kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti