Jokavuotinen ikäkriisi

Ensi kuussa mä täytän 24 vuotta. Hui en osaa kuvitella sitä stressin määrää sitten kun täytän pyöreitä. Oon alkanu stressaamaan ikääntymistä vasta vanhemmalla iällä. Eniten mua huolettaa se etten muista asioita niin tarkkaan kuin ennen. Mulle on tosi tärkeetä muistaa kaikki pienimmätkin asiat. Miltä jokin paikka näyttää ja montako ikkunaa ja lamppua siinä rakennuksessa oli. Mä kiinnitän paljon pieniin asioihin huomiota, usein mies sanooki et oon perkuleen kyylä. Nyt kun ajattelen elämääni en muista paljon rippileiriltä mutta entäs sitten kun olen parikymmentä vuotta vanhempi. Oon koittanut kirjoittaa asioita ylös jotta en unohtaisi niitä mutta asioita on niin valtavasti että mun kaikki aika menisi siihen. Blogi toimii päiväkirjana itselle ja usein luenkin vanhoja postauksia ja mietin millaisessa tilanteessa olen kirjoittanut niitä.

Pelkään vanhenemista koska pessimistinä mietin mitä tulen menettämään elämäni aikana. Hautajaiset jossa olen elämäni aikana ollut voi laskea kahdella kädellä. Tiedän että hautajaisia tulee vastaan enemmän ja enemmän vuosien päästä. Nyt onneksi on aikaa viettää rakkaiden seurassa mutta joskus se päivä voi tulla vastaa jolloin ympärillä olevat rakkaat eivät olekkaan täällä.

Kaikki mun ystävät ovat vanhempia kun mä. Ollaan synnytty miehen kanssa samana vuonna mutta hän aivan alku vuodesta ja mä vuoden loppu puolella. Oon kaveriporukoiden kuopus ja usein mulle hieman nauretaankin kun stressaan vanhenemista. Mulle ikäkriisi ei ole mikään vitsi vaan oikeesti se on karmivaa ettei aikaa pysty vaan pysäyttämään millään. Mulla on ollut tapana pitää synttärit jokainen vuosi jotta edes kerran vuodessa näkisi monia kavereita pitkänkin matkan päästä. Oikeestaan mua ollaan suorastaan pakotettu pitään synttäreitä, mutta ei se mua oo haitannut. Mitäköhän sitä tämän vuoden synttäreille keksisi.. Ainakin vieraslistan saa tehdä täysin uusiksi.

Millaisia ajatuksia vanheneminen teissä herättää? Vai herättääkö mitään?