Lemmikki messut, ei enää ikinä

Kävimme lauantaina messuilla Tampereella. Liput olivat edulliset ja odotin messuilta paljon enemmän. Messut olivat itselleni pieni pettymys vaikka varmasti messut oli unelma niille jotka itse toivat lemmikkejään näytille. Mä en oo koskaan tykännyt käydä eläintarhoissa en koulu aikoina enkä aikuisena. Koulu aikoina jopa lintsasin luokkaretkiä joissa mentiin Korkeasaareen. Tänä kesänä monet kaverit kävi Ähtärissä ja lähetti kuvia sieltä ja mietin aina että ei hitsi mua ei tonne sais menemään. Kaiken lisäksi pitäisi maksaakkin että näkisi vangittuja eläimiä vaikka monella eläimellä on paljon paremmat oltavat Suomessa eläintarhoissa kuin eläintarhoissa ulkomailla. Näille messuille kuitenkin päätin lähteä vaikka tiesin näkeväni eläimiä häkeissä.

Lähdimme puolilta päivin kohti messuja veljeni ja mieheni kanssa. Kun pääsimme sisälle menimme ensimmäisenä katsomaan kaneja. Hetken ihastelimme kanien este hyppelyä. Ne oli kyllä todella suloisia ja teki mieli vaan ottaa tuhat kuvaa kaikista. Kävelimme eteenpäin ja näimme monta pöytäriviä joissa oli pieniä häkkejä ja tuhottomasti kaneja. Suurin osa kaneista oli iso kokoisia yksi taisi painaa jopa yli viisi kiloa. Vaikka tietäisin että kanit pääsevät pomppimaan ulos häkistä välillä sai se näkymä jotenkin ihan hirveen ahdistuksen. Pieniä häkkejä, isoja kaneja, kasa lapsia ihmettelemässä kaneja ja yleinen meteli. Varmasti osa kaneista oli tottunut hulinaan ja lapsiin, silti mietin vaan mielessäni että mä en itse voisi tollaisesta tilanteesta nauttia jos olisin kani. Itse en vangitsisi lemmikkejäni tuollaiseen paikkaan.

Jotenkin ajattelin että messuilla olisi enemmän ostettavaa tai enemmän esittelijöitä jotka tyrkyttää ilmaisia näytteitä. Voi toki olla että olin väärässä paikassa väärään aikaan. Menimme pupujen jälkeen kiertelemään aluetta. Pääsin silittimään lemmikki siiltä ne oli niin söpöjä. En ole koskaan perehtynyt lemmikki siilien hoitoon ja kysyin onko täällä esitettä aiheesta. Tyttö naurahti ja sanoi "ei todellakaan". Olihan siinä jotain esitteitä ja papereita esillä mutta en tiedä miksi hän niin minulle sanoi.

Messut oli nopeasti kierretty ja mieleen jäi vaan kuva kissoista ja kaneista pienissä häkeissä. Nyt päätin että tämä oli viimeinen kerta minulle tapahtumassa missä eläimet ovat laitettu häkkeihin. Valitettavasti mun päähäni ei mahdu eläimien vangitseminen edes hetkeksi pieneen häkkiin jossa hädin tuskin on tilaa kääntyä ja luulisi että tälläiset tilanteet olisi stressaavia eläimille. Päästyäni pois olin helpottunut ja tiesin että tähän loppu mun messuilut. Jatkossa jos haluan katsella eläimiä katselen niitä telkkarin tai  netin kautta.