Puhuin kovasta työstressistä ja työpaikan hankaluuksista jotka suurimmaksi osaksi stressasi mua ja aiheutti mielialan laskemista. Oikeastaan hän ei osannut mihinkään sanoa mitään kysyi vaan miltä musta tuntuu. Tuntui siltä kun olisin vaan puhunut asioita tuntemattomalle joka kysyi vaan joka väliin et no miltäs susta tuntu tää ja tää. Ymmärrän sen että hänen tarkoitus ei ole sanoa ratkaisuja tai mitä minun pitäisi tehdä. Eikä varmasti yhdellä kerralla kaikki asiat hoidu, mutta minusta tuntuu että en saanut apua tai vinkkejä mihinkään mihin halusin. Olin jotenkin niin pettynyt käyntiin vaikka psykologi oli mukava ja asiallinen.
Päätin kuitenki varata uuden ajan ja katsoa onko tästä oikeesti mitään apua mulle. Mieliala on kyllä jo kohonnut itsestään. Tuntuu kuin se musta kaapu oltais vedetty jo osittain mun päältä pois. Haluaisin kuitenkin vielä käydä läpi vuosia vanhoja asioita jotka vaikuttaa muhun tänä päivänäkin. Sen ainakin olen oppinut taas lähiaikoina, että kannattaa tiputtaa kaikki negatiiviset asiat ja ihmiset elämästä jotka pidemmällä tähtäimellä aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää. Vaikka luopuminen on tuskaa kannattaa miettiä millaista tuskaa asiat voivat jatkossa vielä aiheuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti